ERIPELI ja PARISUHDE

Iltaa! Kävimme muutama päivä takaperin pienellä tripillä Rantasalmen Mustalahdella. Kalareissun matkoihin meni suuntaansa noin puolitoista tuntia, mikä on varsin kohtuullista reissaamista omasta mielestäni. Satamasta päin voi veneen laskea vesille ja siellä päin ei hirveää liikennettä näin arkiaamusella ollut. Maisemien puolesta kalapaikat vaikuttivat mainioilta, tosin harvoin siellä päin käyneenä, piti alkaa se tuttu arvonta, että-jotta-missä kaloja olisi? Syvimpiä paikkoja yritettiin vältellä, koska painoilla ym. vetely ei tällä kertaa inspiroinut kummemmin. Laiskuutta kyllä, tiedetään! Ihmetystä aiheutti pari lahden päätyä, joista varsinkin toinen oli aika outo. Pohjassa näytti olevan tukkeja uponneena ja hiton isoja kaloja....jos kaikuluotaimeen voi ikinä luottaa?! Yksi uistinkin tuli jumitettua/jätettyä muistoksi johonkin pölliin. Liekö sieltä aikoinaan kuljetettu puuta lauttoina, joista sitten puut olivat irronneet ja vajonneet aikojen saatossa pohjaan... Pari isompaa ahv

Päivää taas! Aiheena voisi olla tänään energioiden kohtaaminen/kohtaamattomuus parisuhteessa. Itse olen kaksijakoinen mutten lääkärin mukaan mitenkään sairas. Tarkoitan energiatasojen suhteen. Toisina päivinä on energiaa aivan helvetisti ja parin päivän päästä aivan helvetin vähän. Aiheuttaa ongelmansa parisuhteessa, kun toinen puolisko on energiatasojen suhteen hyvinkin tasapainossa. Muutamien vuosien perusteella on tottakai vaikea sanoa,kuinka kauan menee, jos koskaan,kun tasapainoa löytyy. Ehkä pitkään saman Kodin jakaneet osaavat kertoa?😑 Työelämäni ollessa nykyään luokkaa pätkä, energia repeytyy vieläkin paremmin/pahemmin. Yritä nyt sitten odottaa jotain palaveria päättymään, kun virtaa riittää jo lähteä urakoimaan. Tai vastaavasti meneppäs ja urakoi, kun olet suurinpiirtein päässyt aamupalavaiheesta yli...siinä puolenpäivän aikaan! Pitäiskö ottaa vähän jotain piristystä, kuten batteryä ynnä muuta energiakriisiin, Energiajuomathan ovatkin vähän väliä esillä vaarojensa vuoksi

Iltaapa hyvinkin! Kyllä näin vakavahenkisenä ihmisenä on pakko aloittaa heti synkästi ja kirjoittaa parisuhteen erikoislaatuisuudesta. Kaksi totaalisen vierasta ihmistä elävät ensin erossa suurinpiirtein 20-vuotta ja oppivat olemaan,toivon mukaan,ihmisiksi ja oppivat maailman tavoille ainakin välttävästi. Sitten Rakkaus riipii ja raastaa pään sekaisin ja kaikki menee alkuun mainiosti. Hulluutta ja kiimaa vai mitenkä se menee kelläkin? Sitten opetellaan yhdessä tavoille ja elämään ja olemaan ihmisiksi. Joskus pieni ihmislapsikin jo syntyy ja vaatii yösyöttöä ja vaipan vaihtoa tusinan kertaa vuorokaudessa. Ei ihme,eikä kumma,jos loppuu Rakkaus ja hurma.... Itse kuulun siihen väestönosaan, joka on sinnittelemässä onnistuneesti alkuvuoden karikot ohi, mutta moni tuttu on kiville mennyt ja rytinällä. Joskus se naurattaa mutta useimmiten itkettää...joskus miettii,että ennen vanhaan kiduttiin vaikka pahemmissakin liitoissa, kun oli kerran luvattu. Ja aina papin edessä jopa... Tosin ole

Kesän tai tarkennettuna koko vuoden ensimmäiset nuotiokalaleivät sai pyyhkäistyä mahanpuolelle, vasta viime viikolla, viimeisimmän kalareissun kuluessa. Piti kirjoittaa näin ensimmäiseen tarinointiin likemmäs 15-vuoteen jotain hienoa ja komeaa kalastuksesta ja luonnosta, mutta jääköön se kertaan seuraavaan. Helteet pyyhkivät se verran jopa kaltaistani kalamiestä, että vesille suuntaaminen ei hellesäillä maittanut. Maistuivat sitten itse tuunatut kalaleivätkin, ainakin tuplasti paremmilta näin elokuussa. Menin penkomaan hetken huilattuani retropelilaatikostoani, joka on odottanut jo pitkän puoleisesti, että jotain taas testailisi uudemman kerran. Yleensä n.kerran vuodessa on pitänyt kokeilla ainakin nuo vanhat pelikoneet läpi ja muutamalla vanhalla pelillä se sujuu (yleensä) ihan iloisestikin. Ongelma tuppaa tosin olemaan se vanhojen pelien järjetön vaikeus, joka kyllä on jopa vähättelyä. Siitä sain jälleen muistutuksen, kun päätin itsevarmana pelata Army Moves - nimistä tekelettä.