Erotilastot

Iltaapa hyvinkin!
Kyllä näin vakavahenkisenä ihmisenä on pakko aloittaa heti synkästi ja kirjoittaa parisuhteen erikoislaatuisuudesta.
Kaksi totaalisen vierasta ihmistä elävät ensin erossa suurinpiirtein 20-vuotta ja oppivat olemaan,toivon mukaan,ihmisiksi ja oppivat maailman tavoille ainakin välttävästi. Sitten Rakkaus riipii ja raastaa pään sekaisin ja kaikki menee alkuun mainiosti. Hulluutta ja kiimaa vai mitenkä se menee kelläkin?
Sitten opetellaan yhdessä tavoille ja elämään ja olemaan ihmisiksi.
Joskus pieni ihmislapsikin jo syntyy ja vaatii yösyöttöä ja vaipan vaihtoa tusinan kertaa vuorokaudessa.
Ei ihme,eikä kumma,jos loppuu Rakkaus ja hurma....
Itse kuulun siihen väestönosaan, joka on sinnittelemässä onnistuneesti alkuvuoden karikot ohi, mutta moni tuttu on kiville mennyt ja rytinällä. Joskus se naurattaa mutta useimmiten itkettää...joskus miettii,että ennen vanhaan kiduttiin vaikka pahemmissakin liitoissa, kun oli kerran luvattu. Ja aina papin edessä jopa...
Tosin olen ymmärtänyt,että nykyiset sukupolvet osaavat puhua tunteistaan jopa aika hyvinkin, verrattuna ikäpolvea takaperin. Silloin ei aina pussattu, mutta vielä vähemmän tunteista kerrottiin.
MUTTA...mikä olisi kultainen keskitie?!
Erotaanko nykyään liian helposti vai erottiinko ennen liian vaikeasti eli eipä juuri ollenkaan🤔
Parempi kai olla päättämättä kenenkään toisen puolesta mutta, jos Kaunottareni lukee näitä sanoja joskus niin lupaan pysyä mukana ja tukena ja roikkua hameen helmassa ainakin vielä muutaman....vaikkapa vuoden?

Ilmarinen